Kilpailut

Kilpailuissa rinteeseen merkitty rata ajetaan mahdollisimman nopeasti alas. Varsinkin Etelä-Suomessa mäet ovat pieniä, joten radat ovat pituudeltaan nopeimmillaan vain puolesta minuutista hieman yli minuuttiin.

Ensimmäisiä kisoja voi kokeilla jopa jäykkäperäisellä pyörällä, sillä ratojen pahimmat kohdat on aina mahdollista kiertää helpompaa reittiä pitkin.

Virallisiin kilpailusarjoihin osallistumisen edellytyksenä on kilpailulisenssi, jonka voi hankkia Suomen pyöräilyseurojen jäsen. Kilpailuissa järjestetään myös avoin sarja, jossa on mahdollisuus päästä kokeilemaan kilpailemista ilman lisenssiä.

Kilpailut Suomessa

Suomessa on lajissa kilpailtu organisoidusti 90-luvun alusta saakka. Kilpailujen osallistujamäärät ovat kivunneet toisinaan yli sadan kuljettajan. Kilpailuja järjestetään lähinnä hiihtokeskuksissa ympäri Suomea kesän aikana. Kilpailuja leimaa rento ja välitön tunnelma, vaikkakin kilpailu kärkipaikoista on välillä tiukkaa sadasosapeliä. Tapahtumissa musiikki soi, kuuluttaja hehkuttaa tapahtumia yleisölle ja ajajat laittavat itsensä likoon taiteillessaan rataa alas. Kilpailut ovat tapahtumia, joissa koko perhe viihtyy.  

Samaan aikaan kun kärkikuljettajat taistelevat pisteistä hampaat irvessä, juniorikuskit vertailevat aikojaan kärjen vauhtiin ja osa kuskeista kilpailee lähinnä leikkimielisesti itseään vastaan. 

Maailmancup

Mikäli menestystä Suomessa tulee, seuraavana tavoitteena on tietysti menestyminen isommissa ympyröissä ulkomailla.

Maailmalla alamäkiajo on erittäin suosittu laji ja kilpailut ovat todella isoja tapahtumia. Myös maailman huippujen vauhti on tavallisen harrastajan näkökulmasta täysin posketonta. 

Suomesta on vuosien aikana tullut muutamakin maailmancupia menestyksekkäästi kiertänyt kuljettaja.

Menestyneimpänä mainittakoon Matti Lehikoinen, joka on ajanut ammattilaisena eri tallien suojissa vuodesta 2003 lähtien. Matilla on saavutuksinaan mm. 2 maailmancupin osakilpailun voittoa sekä kokonaiscupin 2. sija vuodelta 2007. Nykyään Matti toimii managerina Enduro World Seriesiä kiertävän suomalaisen Pole Bicyclesin tiimissä. 

Lehikoisen esimerkki osoittaa, että huipulle voi ponnistaa Suomestakin, joskin se toki vaatii ulkomaille isoon mäkiin lähtöä jo todella nuorena. Lajin huipulla voi pysyä pitkäänkin, mikäli kroppa kestää. Steve Peat ajoi vielä 40-vuotiaana seitsemänneksi maailman cupin osakilpailussa, kun taas toisaalta nuorimmat menestyvät heti 19-vuotiaana ensimmäisenä kautenaan miesten sarjassa. Ura lajin huipulla voi siis teoriassa kestää jopa yli 15 vuotta.

Lajin maailmancup on iso kiertue, jonka osakilpailuja ajetaan Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Australiassa ja jopa Etelä-Afrikassa. On sanomattakin selvää, että moisen kiertueen läpi kiertääkseen kuskien täytyy olla täysiverisiä huippu-urheilijoita takanaan suurten pyörävalmistajien pyörittämät kisatiimit mekaanikkoineen, hierojineen, managereineen jne.

Maailmancupia ajetaan myös naisten puolella. Vuosituhannen vaihteen kieppeillä suomalainen Katja Repo oli aivan maailman kärjessä, mutta Katjan poistuttua kisakuvioista on Suomen kisoissa  naisten määrä osallistujalistoissa jäänyt yleensä muutamaan rohkeaan yrittäjään.

  • Facebook

Suomi DH:n ja SuomiCupin yhteyshenkilö on Visa Linnala.
Visa toimii myös alamäkipyöräilyn yhteyshenkilönä Suomen Pyöräilyliittoon.

Yhteydenotot mielellään sähköpostilla suomidh@gmail.com ja WhatsApilla +358 40 8241119.

Vintek_LVIS_Logo_MD_Grey.png
Funduro_grey.png
mbp_nelio_logo_grey.png
FixXit_grey.png
Romu_Keinanen_grey.png
Elementit-E_grey.png