Alamäkipyöräily
 

Alamäkiajo on maastopyöräilyn vauhdikkain alalaji. Lajin harrastajat kutsuvat lajia "deehooksi" (DH, englanniksi downhill mountain biking).
 

Alamäkiajossa tavoitteena on ajaa rinteeseen merkitty rata mahdollisimman nopeasti alas. Radat koostuvat vaativista kivikkoisista poluista, joihin kuuluvat erikokoisten hyppyreiden ohella myös pudotukset (dropit) ja kallistetut mutkat (bermit, engl. bend turn). Ratojen huippunopeudet vaihtelevat paljon, mutta ulkomaan radoilla päästään jopa 70km/h nopeuksiin keskinopeuden pysytellessä noin 40km/h tuntumassa. Suomen lyhyemmillä radoilla mennään luonnollisesti hieman hitaammin.

 

Harrastuspaikat
 

Lajin alkuun pääsee melkeinpä missä vain, jos on vähänkin
sovelias mäki ja pyörä. Omia reittejä ja hyppyreitä rakentamalla
sekä kavereiden kanssa lyhyillä pätkillä kisailemalla saa ensituntuman
lajista. Täysipainoisesti lajiin pääsee kuitenkin sisään vasta, kun
pääsee ajamaan paikassa, jossa mäen päälle päästään konevoimin.
 
Hiihtokeskukset ovat Suomessakin hyvin löytäneet hissijärjestelmilleen järkevää käyttöä kesän aikana, kun talvikaudet lyhenevät uhkaavasti. Tavallinen hiihtohissi sopii hienosti pyörän ja kuljettajan kyyditykseen ja hiihtokeskuksissa yleensä on yllin kyllin rinne- ja metsämaastoa, johon syntyy melko pienellä vaivalla hyviä reittejä.

 

Suomessa toimii jo ilahduttavan monta keskusta, joita usein kutsutaan kesäkäytössä tuttavallisesti bike parkeiksi. Hissillä ylös ja valmiiksi rakennettuja reittejä alas. Katso paikkoja linkeistä.
 

Ulkomaankohteista mainittakoon Ruotsin Åre, joka on monen mielestä yksi maailman parhaista alamäkipaikoista. Ratoja on kaiken tasoisille ja mm. pyörävuokraukset onnistuvat kohtuuhintaan.
 

Varusteet
 

Lajin alkuun pääsee hyvin nykyään yleisillä niin kutsutuilla
dirttipyörillä. Jäykkäperäinen, edestä jousitettu tukeva maastopyörä
on aloittelijalle hyvä valinta ensimmäiseksi ajopeliksi, jotta lajiin
pääsee käsiksi kohtuullisilla kustannuksilla. Takapäästä jäykkä
pyörä myös opettaa ajotekniikkaa kuljettajalle erittäin tehokkaasti,
koska kuljettaja tekee kaiken työn, ei pyörä. Halvimmillaan lajiin
aloittelijalle soveltuvia pyöriä saa selkeästi alle tuhannen
euron hintaan.

 

Muita alkuvaiheessa tärkeitä varusteita ovat toki kunnollinen
koko pään suojaava kypärä eli kiinteällä leukasuojalla varustettu
malli. Muiden suojien käyttö on niinikään vahvasti suositeltavaa.
Rinta-, selkä-, hartia-, polvi- ja kyynärsuojat sekä ajohanskat ja
kunnolliset ajovaatteet suojaavat turhilta loukkaantumisilta.


Huipputason kalustoon mentäessä hinnat liikkuvat yleisesti noin kahden ja kuuden tuhannen euron välissä. Tällä rahalla saa jo täysin maailmancupin kisoihin kelpaavan, edestä ja takaa jousitetun huippupyörän. Toki, kuten välineissä yleensäkin, mahdollista on kuluttaa kalustoon jopa tätä suurempia summia, mutta todella kalliit pyörät ovatkin jo lähinnä ainoastaan omistajien omien unelmien täyttämistä varten.

Pojat ovat kuitenkin aina poikia, ja niinpä kotimaankin kisoissa käymällä voi päästä ihailemaan upeita pyöriä ja alan viimeisimpiä keksintöjä. Huippukuskit tietävät tarkalleen minkälaisia ominaisuuksia he pyöriltään vaativat ja kokoavat siksi yleensä pyörät erillisistä osista omien mieltymyksiensä mukaan. Nykyään kaupoista löytyy kuitenkin myös jo ihan valmiita laatikosta vedettäviä pyöriä, jotka ovat sellaisenaan valmiita kisaradoille.

Kuvissa aloittelijan etujousitettu dirttipyörä sekä maailmancup-tason alamäkipyörä

Laji Suomessa
 

Suomessa on lajissa kilpailtu organisoidusti 90-luvun alusta saakka. Kilpailujen osallistujamäärät ovat kivunneet toisinaan yli sadan kuljettajan. Kilpailuja järjestetään lähinnä hiihtokeskuksissa ympäri Suomea kesän aikana. Kilpailuja leimaa rento ja välitön tunnelma, vaikkakin kilpailu kärkipaikoista on välillä tiukkaa sadasosapeliä. Tapahtumissa musiikki soi, kuuluttaja hehkuttaa tapahtumia yleisölle ja ajajat laittavat itsensä likoon taiteillessaan rataa alas. Kilpailut ovat tapahtumia, joissa koko perhe viihtyy.  

Samaan aikaan kun kärkikuljettajat taistelevat pisteistä hampaat irvessä, juniorikuskit vertailevat aikojaan kärjen vauhtiin ja osa kuskeista kilpailee lähinnä leikkimielisesti itseään vastaan. 

 

Laji maailmalla
 

Mikäli menestystä Suomessa tulee, seuraavana tavoitteena on tietysti menestyminen isommissa ympyröissä ulkomailla.

Maailmalla alamäkiajo on erittäin suosittu laji ja kilpailut ovat todella isoja tapahtumia. Myös maailman huippujen vauhti on tavallisen harrastajan näkökulmasta täysin posketonta. 
 

Suomesta on vuosien aikana tullut muutamakin maailmancupia menestyksekkäästi kiertänyt kuljettaja.

Menestyneimpänä mainittakoon Matti Lehikoinen, joka on ajanut ammattilaisena eri tallien suojissa vuodesta 2003 lähtien. Matilla on saavutuksinaan mm. 2 maailmancupin osakilpailun voittoa sekä kokonaiscupin 2. sija vuodelta 2007. Nykyään Matti toimii managerina Enduro World Seriesiä kiertävän suomalaisen Pole Bicyclesin tiimissä. 

Lehikoisen esimerkki osoittaa, että huipulle voi ponnistaa Suomestakin, joskin se toki vaatii ulkomaille isoon mäkiin lähtöä jo todella nuorena. Lajin huipulla voi pysyä pitkäänkin, mikäli kroppa kestää. Steve Peat ajoi vielä 40-vuotiaana seitsemänneksi maailman cupin osakilpailussa, kun taas toisaalta nuorimmat menestyvät heti 19-vuotiaana ensimmäisenä kautenaan miesten sarjassa. Ura lajin huipulla voi siis teoriassa kestää jopa yli 15 vuotta.

Kilpailut
 

Kilpailuissa rinteeseen merkitty rata ajetaan mahdollisimman nopeasti alas. Varsinkin Etelä-Suomessa mäet ovat pieniä, joten radat ovat pituudeltaan nopeimmillaan vain puolesta minuutista hieman yli minuuttiin.

Ensimmäisiä kisoja voi kokeilla jopa jäykkäperäisellä pyörällä, sillä ratojen pahimmat kohdat on aina mahdollista kiertää helpompaa reittiä pitkin.

 

Virallisiin kilpailusarjoihin osallistumisen edellytyksenä on kilpailulisenssi, jonka voi hankkia Suomen pyöräilyseurojen jäsen. Kilpailuissa järjestetään myös avoin sarja, jossa on mahdollisuus päästä kokeilemaan kilpailemista ilman lisenssiä. 
 

Maailmancup

Lajin maailmancup on iso kiertue, jonka osakilpailuja ajetaan Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Australiassa ja jopa Etelä-Afrikassa. On sanomattakin selvää, että moisen kiertueen läpi kiertääkseen kuskien täytyy olla täysiverisiä huippu-urheilijoita takanaan suurten pyörävalmistajien pyörittämät kisatiimit mekaanikkoineen, hierojineen, managereineen jne.
 

Maailmancupia ajetaan myös naisten puolella. Vuosituhannen vaihteen kieppeillä suomalainen Katja Repo oli aivan maailman kärjessä, mutta Katjan poistuttua kisakuvioista on Suomen kisoissa  naisten määrä osallistujalistoissa jäänyt yleensä muutamaan rohkeaan yrittäjään.

sp_logo.png
Mielakka BP.jpg
Elementit-E.jpg
Kontio Motors.jpg
Romu_Keinanen.png
Romu_Keinanen.png
Kontio Motors.jpg
Elementit-E.jpg
Mielakka BP.jpg
sp_logo.png
mtpshop.jpg
mtpshop.jpg
hi5_logo_400px.png
hi5_logo_400px.png

Suomi DH:n ja SuomiCupin yhteyshenkilö on Visa Linnala.
Visa toimii myös alamäkipyöräilyn yhteyshenkilönä Suomen Pyöräilyliittoon.

Yhteydenotot mielellään sähköpostilla suomidh@gmail.com ja WhatsApilla +358 40 8241119.